Huhtikuun kirjoitusvinkit

DeathtoStock_Meticulous-01

Kevät etenee ja englannin kielen kirjoitusvinkkien määrä karttuu, myös täällä blogin puolella. Huhtikuun vinkeissä käsiteltiin kielikuvia, usein väärin käytettyjä sanoja ja turhan pois karsimista. Vinkkien julkaisu huili tämän keskiviikon, mutta kirjoitusvinkit jatkuvat taas normaalisti toukokuun toisella viikolla!

 

(Mixed) Metaphors

Huhtikuun ensimmäisessä vinkissä oli kyse metaforien käytöstä. Metafora on kielikuva, joka samaistaa kaksi toisiinsa periaatteessa liittymätöntä käsitettä toisiinsa, vaikkapa kuten Shakespeare aikanaan kirjoitti: “All the world’s a stage”. Moni metafora on vakiintunut kieleen tietyssä muodossa (vaikkapa suomen kielen “olla tienhaarassa”).

Hyvin käytettynä metafora voi elävöittää kieltä ja saa tekstin painumaan hyvin mieleen. Esimerkiksi opetustekstissä kielikuvien käyttö voi auttaa oppijoita muistamaan opetettavia sisältöjä paremmin. Metaforia tulisi käyttää harkiten ja tekstin tarkoitus mielessä pitäen. Mistä tahansa tekstistä tulee helposti hankalalukuinen, jos sen ahtaa täyteen erinäisiä kielikuvia. Lukijoille tulee tavallaan antaa aikaa hengähtää vertauksien välillä. On myös tekstityyppejä, joihin metaforat eivät yksinkertaisesti kuulu. Esimerkiksi tieteellisessä tekstissä metaforien käyttöä tulee yleensä välttää.

Ongelmalliseksi metaforien käyttö muodostuu myös kun kielikuvia sotketaan, yleensä epäloogisin lopputuloksin (engl. mixed metaphors). Tässä tapauksessa kaksi erillistä, usein vakiintunutta metaforaa yhdistetään. Lopputulos on yleensä varsin sekava ja usein myös tahattoman koominen. Eräs tällainen metafora esiintyi itse presidentti Obaman puheessa, kun hän yhdisti sanonnat “wet behind the ears” ja “green” (molemmat tarkoittavat vapaasti käännettynä kokematonta) englannin puhujalle hassulta kuulostavaan muotoon “green behind the ears”.

 

Literally

Pääsiäisviikon kirjoitusvinkki liittyi todella usein väärin käytettyyn literally- eli suomeksi kirjaimellisesti-sanaan. Sanan väärinkäyttö on erittäin yleistä englannin kielessä, ja sitä usein viljellään väärässä yhteydessä myös suomeksi.

Sana sopii täysin ongelmitta sellaiseen tilanteeseen, jossa todella on kyse jostakin kirjaimellisesta asiasta. Esimerkiksi: ”she was unable to understand the poem and interpreted it literally” (kun runon merkitystä ymmärtämätön henkilö tulkitsee sen kirjaimellisesti) tai “I told the driver to speed up so he literally drove through a roundabout” (kun kuski ajaa ihan kirjaimellisesti liikenneympyrän läpi).

Ongelmana on se, että sanaa nykyään käytetään todella usein täysin vastakohtaisessa tilanteessa: kun on kyse jostain kuvaannollisesta (figurative) asiasta. Miten todennäköiseltä kuulostaa että esimerkiksi yhteydessä ”he literally exploded with rage” henkilö todella kirjaimellisesti räjähti raivosta? Entäs sitten kun joku kertoo ”it was so good I literally died”?

On siis parasta välttää väärinkäyttämästä tätä sanaa, joka saa joidenkin niskakarvat pystyyn…ei siis kirjaimellisesti. Ja jos et usko minua, the Oatmeal-sarjakuvassa on sama asia esitetty nasevasti kuvien kautta: http://theoatmeal.com/comics/literally

 

Lose or loose?

Edellisellä viikolla päästiin usein myös englantia äidinkielenä puhuville harmaita hiuksia aiheuttavaan sanaan, enkä malttanut olla ottamatta puheeksi toista samanmoista. Oikeastaan on kyse sanaparista, joka aiheuttaa hankaluuksa niin suomalaisille kuin englanninkielisillekin kirjoittajille.

Tämän kerran kirjoitusvinkissä on siis kyse usein väärin menevistä ”lose” ja ”loose” -sanoista. Sanat kuulostavat puhuttuna suomalaisen korvaan samalta, mutta kirjoitettuna niiden merkitys on eri – ja menee tosi usein väärin. Tyypillisin virhe on käyttää ”loose”-verbiä kun ”lose” olisi oikea vaihtoehto.

Selvennetään termien ero siis näin: ”lose” (yksi o-kirjain) on verbi, joka tarkoittaa jonkin kadottamista tai häviämistä. Esim. When did you lose your keys? (Milloin kadotit avaimesi?) Verbi taipuu epäsäännöllisesti (lose, lost, losing).

”Loose” (kaksi o-kirjainta) esiintyy useimmiten adjektiivina, joka tarkoittaa mm. löysää, väljää tai irrallista. Esim. “The dog is loose.” (Koira on irrallaan.) ”Loose” kuitenkin esiintyy myös verbinä, mutta silloin merkityksessä päästää irti, vapauttaa, löysätä. Esim. “She loosed her hold on my arm.” (Hän vapautti otteensa käsivarrestani). Verbi taipuu säännöllisesti (loose, loosed, loosing).

Sanat voivat ihan hyvin esiintyä samassakin lauseessa, vaikkapa ”He will lose so much weight his trousers will be loose”!

That’s redundant!

Huhtikuun viimeisen kirjoitusvinkin aiheena oli ylimääräisten sanojen ja rakenteiden karsiminen. Informaation turha toisto tunnetaan myös nimellä tautologia. Jotkut turhaa toistoa sisältävät rakenteet esiintyvät usein esim. popkulttuurissa ja saattavat sen vuoksi kuulostaa hyvältä ja sujuvalta kirjoittajan korvaan. Itsestäänselvyyksien toisto on kuitenkin tarpeetonta, eikä varsinkaan sovi tarkkaan kielenkäyttöön, jota ennen kaikkea tieteellisen tekstin kirjoittaminen vaatii.

Esimerkkejä turhasta toistosta on valtavasti, kuten vaikkapa ”actual fact” (fact-sana sisältää jo itsessään ajatuksen ’tosiasiallinen’ eikä vaadi actual-adjektiivia eteensä), ”past history” (historia voi olla vain menneisyyttä, joten past on turha lisäys), ”forever and ever” (forever sisältää jo itsessään ajatuksen ikuisuudesta) ja ”most, but not all” (most tarkoittaa jo sellaisenaan suurinta osaa, ei siis kaikkia, jolloin jälkimmäinen ”but not all” on tarpeeton lisäys eikä tuo uutta informaatiota).

Turhaa toistoa karsimalla saa tekstiin napakkuutta. Napakka teksti taas onnistuu kiinnittämään lukijan huomion paremmin kuin polveileva ja ”höttöinen” teksti. Aiempia vinkkejä myötäillen: yksinkertainen on kaunista – myös kirjoittaessa!

 

Comments are closed.