Poliittisen korrektiuden käsite esiintyy usein julkisessa keskustelussa sangen negatiivisessa sävyssä. Ajatellaan, että varovaisuus sanavalinnoissa vesittää keskustelun ja edustaa tiettyjä poliittisia näkökulmia, samalla hiljentäen näistä poikkeavat näkemykset. Näin voikin joissakin yhteyksissä olla. Väittäisin kuitenkin, että monen julkista tekstiä tuottavan on välttämätöntä huomioida poliittisen korrektiuden ja varovaisen kielenkäytön näkökannat viestinnässään.
Omassa työssäni terveydenhuollon ja terveystieteen alan tekstejä työstäessäni korrekti kielenkäyttö on jatkuvasti huomioitava asia. Esimerkiksi vanhusten ja vammaisten huoltoon sekä erityisryhmiin liittyvissä teksteissä sanasto on muuttunut valtavasti vain muutamassa vuosikymmenessä. Käytettävät käsitteet heijastavat ennen kaikkea muuttuneita asenteita hoidettavia ihmisryhmiä kohtaan. Esimerkiksi englannin kielessä vammaisista aiemmin käytetty sana ”invalid” on varsin negatiivinen, sisältäen kirjaimellisesti merkityksen ”mitätön”, ”epäkelpo”. Nykykäsityksen mukaan vammaisuus ei tarkoita sitä, ettei henkilön elämällä olisi mitään tarkoitusta tai että hän olisi täysin ulkopuolella sosiaalisesta elämästä tai työelämästäkään. Nykyään onkin parempi valita sana ”disabled”, joka viittaa henkilön liikuntaesteisyyteen, muttei mitätöi hänen ihmisarvoaan.
Näitä kirjoittamattomia kielen sääntöjä noudattamattomat tekstit voivat saada ihmisissä aikaan voimakkaitakin reaktioita. Näin myös omalla kohdallani, kun miltei haukoin henkeäni huomatessani, että päivittämäni lomakkeen käännöksen vanhassa versiossa ”kehitysvammalle” oli käytetty täysin epäkorrektia käsitettä ”mental retardation” (suom. vastine ”jälkeenjäänyt”) nykyään hyväksytyn ”mental disability”-käsitteen sijasta. Eihän noin nyt voi missään nimessä sanoa! Kielen asiantuntijanakaan ei siis ole kielen vivahteiden vaikutusten yläpuolella, vaikka tunteekin tietyt kielen lainalaisuudet. Esimerkiksi sen, ettei kieli itsessään ole poliittista tai loukkaavaa, vaan nuo merkitykset ovat ajan saatossa muokkautuneet kieltä käyttävien ihmisten luomien sisältöjen kautta ja jatkavat muuttumistaan kieltä käyttävien ihmisten mielissä ja kielen käytön konteksteissa.
Näiden esimerkkien valossa terveydenhuollon alalla varovaisuus sanavalintoja tehdessä ei mielestäni ole pelkästään oikeutettua, vaan myös aivan välttämätöntä. Kyseessä ei ole niinkään oman ilmaisun sensurointi, vaan yksinkertaisesti kohteliaisuus kuvattavia ihmisryhmiä kohtaan sekä nykytiedon kautta lisääntynyt tietoisuus. Miksi kukaan nyt haluaisikaan tietoisesti loukata kuvaamaansa ihmisryhmää?
Mitä kielen poliittisuus, poliittinen korrektius ja kohtelias kielenkäyttö voivat sitten tarkoittaa niille, jotka julkaisevat tekstejä edustamansa yrityksen tai organisaation nimissä? Vieraalla kielellä kirjoittaessa vaara poliittisesti epäkorrektin tai tahattomasti epäkohteliaan sanavalinnan käyttöön lisääntyy huimasti. Hyväkään kielitaito ei välttämättä takaa kielen ja sanojen kaikkien sivuvivahteiden ymmärtämistä, joten laajalle yleisölle julkaistava teksti tulisi vähintäänkin tarkistuttaa näitä ymmärtävällä ammattilaisella. Pahimmassa tapauksessa poliittisesti epäkorrekti sanavalinta voi aiheuttaa julkisen selkkauksen, joka kolhii pahasti kirjoittajan edustaman tahon imagoa ja maksaa huimasti rahaa. Tekstin tarkistuksen hinta asiantuntijalla on minimaalinen verrattuna pahasti pieleen menneen sanavalinnan aiheuttamaan PR-katastrofiin!
Comments are closed.